Kun saapuu syys, niin lehdet puiston
Se hehkumaan saa loistoaan
Kuin ikävyys mi' kauniin muiston
Voi synnyttää vaik suru jää
Hetken lehdet nuo vielä hehkuu
On loisto tuo jo viimeinen
Ovat muistojemme lehdet kuolleet
Ne mennessään vie tuulonen
Toivoisin sinunkin muistelevan
Päiviä kesämme kaunehimman
Aurinko hymyili suloisemmin
Rinnallas armahin, kun astelin
Kauan tuo kesämme kestänyt ei
Pois halla sen kukkaset vei
Kesästä jäljelle jäi muisto vain
Polttava kaipuu nyt on rinnassain
Ken muistoja mielessään kantaa
Paljon hän voi omistaa
Ei niitä voi toiselle antaa
Ne syömmeen kätkeä saa
Hetken lehdet nuo vielä hehkuu
On loisto tuo jo viimeinen
Ovat muistojemme lehdet kuolleet
Ne mennessään vie tuulonen
