Äijä ja poika

Kasvot uurteiset mua katsoo, hän hiljaa naurahtaa

Ku kerron murheistani ja että mikä mua ahdistaa

Kuuntelee tarinani loppuun, konjakin tyhjentää

Maistaa tuttua makua ja hieman irvistää

Niin kevyt on taakkasi poika, pienet on murheesi nuo

Hän sanoo ja haaleilla silmillään katseen pitkän luo

Sä et ole nähnyt kuolemaa kuin elokuvissa

Et ole nähnyt nälkää, et paennut luotisateessa

Murhe on se tauti joka elämäsi nakertaa

Se on taakka joka sun täytyy tiputtaa

Sun täytyy elää, elää, elää, elää vaikka murheet seuraakin

Elää, elää, elää, elää, niitä miettiä myöhemmin

Elää, elää, elää, elää, oot vasta puolivälissä

Elää, elää, elää, elää, älä koskaan tuskaan tuhlaa päiviä

Älä äijäksi itseäs kutsu, se liki jumalanpilkkaa on

Siihen titteliin ei riitä maha ja parta ruokoton

Ja sankarihaudoissa makaa jotka nimen sellaisen saa

Tai veteraanit jotka tämän maan sai lunastaa

Mutta juhliasi juhli, nyt on sun aikas tuo

Meille malja nosta, se pohjaan asti juo

Sun täytyy elää, elää, elää, elää vaikka murheet seuraakin

Elää, elää, elää, elää, niitä miettiä myöhemmin

Elää, elää, elää, elää, oot vasta puolivälissä

Elää, elää, elää, elää, älä koskaan tuskaan tuhlaa päiviä

Sun täytyy elää, elää, elää, elää vaikka murheet seuraakin

Elää, elää, elää, elää, niitä miettiä myöhemmin

Elää, elää, elää, elää, oot vasta puolivälissä

Elää, elää, elää, elää, älä koskaan tuskaan tuhlaa päiviä