Rakkauslaulu (Vain Elämää Kausi 9)

Et oo koskaan sanonu mulle rakas (Rakas) Et oo koskaan sanonu että sä välität (Välität) Sä tiedät että mä tykkään susta (Minä tykkään sinusta) Ja ihan millon vaan mun luokse sä tulla saat Voin tehä sulle kolon tohon viereen Mut tiiän et, jos jotain alan suunnittelee Se menee vaan salettiin pieleen Draaman laki mikä lienee Oon kuvitellu valmiiks neljäsataakakskyt kertaa sen painanu mielee Miten mä oisin, keittäisin teetä, sanoisin älä saa rakkoa kieleen Ja sit sä nauraisit ja sit sä tajuisit Että mä olisin sulle oikeestaan just täydellinen Tai sit sä nauraisit ja sit sä tajuisit, kuinka nolo mä oon Ja mä luulin löytäneeni oman mussukan (Et oo koskaan) Sulle korvaan kuiskasin mun rakkaimpain (Et oo koskaan) Sä sanoit mulle hei, Mikko ystäväin (Et oo koskaan) Ja ja Ja katoit mua silmiin ja näytit näin Ei tää ollutkaan, ei tää ollutkaan, se rakkauslaulu Ei tää ollutkaan, ei tää ollutkaan, se rakkauslaulu Oon yksin Ammuin päähän itteeni, hernepyssyllä Mut sä et kuollu mukaan vaan sanoit "muutan syksyllä" Alle palmujen, aneluun mä almujen Seisoin yksin dösärillä niinku Janos Valmunen Sä väsyit kylpyhuoneeseen, mä sammuin vessaan Tein sust laulun telkkariin, nyt sillä kai sua testaan Et muistatsä ees mua, mul on yhä sama kipinä Biisist tuli platinaa mut sua mä en saanu ikinä Et ees koskaan sanonu mulle pahasti (Vaan hyvästi) Eikä silleen oikeesti koskaan riideltykään (Riideltykään) Mä haluaisin olla sulle enemmän (Olla sulle enemmän) Ja ihan millon vaan Mun luokse sä tulla saat Ei vittu miten nolo mä oon Kun mä luulin löytäneeni oman mussukan (Et oo koskaan) Sulle korvaan kuiskasin mun rakkaimpain (Et oo koskaan) Sä sanoit mulle hei Mikko ystäväin (Et oo koskaan) Ja ja Ja katoit mua silmiin ja näytit näin, näytit näin Ei tää ollutkaan, ei tää ollutkaan, se rakkauslaulu Ei tää ollutkaan, ei tää ollutkaan. se rakkauslaulu Oon yksin (Ra-a-kas) (Et oo koskaan) (Ra-a-kas) (Et oo koskaan)