Yksin Ja Irrallaan

Rannalla on hiljaisuus,

ei se meitä haittaa.

Ihan hyvä niin.

Tämä puhumattomuus

sitoo meitä yhteen,

niinkuin ennenkin.

Ja kaikki silti tietää,

kovin kauan ei tää

tule jatkumaan.

Kun noustaan ylös tästä

yötä viettämästä

me eri polut valitaan.

Suunta muuttuu.

Halusit tai et,

niin suunta muuttuu.

Ympäriltä vanhat aidat kaatuu.

Ne poltetaan.

Kun hiillos sammuu,

ne savuna ilmaan haihtuu.

Väkisin nyt tuulen suunta muuttuu.

Tutut kasvot vieraammiksi vaihtuu.

Me kohta ollaan

ison tien varrella

yksin ja irrallaan.

Ihan sattumalta kai

joku vuosi sitten

yhteen osuttiin.

Niinkuin toinen koti tai

pakopaikka oltiin

silloin kun tarvittiin.

Mutt kohta ketju hajoo,

kohta meiltä katoo

sanat, jotka yhdistää.

Kun noustaan nuotiolta,

rantahietikolta,

meri jäljet hävittää.

Suunta muuttuu.

Halusit tai et,

niin suunta muuttuu.

Ympäriltä vanhat aidat kaatuu.

Ne poltetaan.

Kun hiillos sammuu,

ne savuna ilmaan haihtuu.

Väkisin nyt tuulen suunta muuttuu.

Tutut kasvot vieraammiksi vaihtuu.

Me kohta ollaan

ison tien varrella

yksin ja irrallaan.

Suunta muuttuu.

Halusit tai et,

niin suunta muuttuu.

Ympäriltä vanhat aidat kaatuu.

Ne poltetaan.

Kun hiillos sammuu,

ne savuna ilmaan haihtuu.

Väkisin nyt tuulen suunta muuttuu.

Tutut kasvot vieraammiksi vaihtuu.

Me kohta ollaan

ison tien varrella

yksin ja irti,

irti ja yksin,

yksin ja irrallaan.