Nostalgiaa (Vain elämää kausi 4)

Muistatko kun mentiin kirjastoon ja pöllin Emmanuellen, se on mun hyllyssä vieläkin. Maasta noukittiin tupakan tumpit, en vetänyt henkeen. Entä muistatko kun oli tylsää ja päätettiin mennä mopolla Kuopioon. Se oli hienoa aikaa, maailma kehräs meille. Ja luulin että oisin aina vapaa ja aina sekaisin, mutta hulluuden ja innon maton alle lakaisin, nyt ne tahdon takaisin. Meist on tullu juuri sellaisii, joille nuorempina naurettiin. Me takerrutaan menneisiin, niihin jäädään kiinni. Me ollaan dinosauruksii ja eilispäivän uutisii, vanhat pierut haihtumassa uusiin tuuliin. Muistatko musiikin maikan, se sano et mun lauluääni on kuin Hitlerillä. Mä kuulin et se ois nykyisin nainen, Irma-Liisa. Mut ainakin se on tehnyt jotain, toisin kun eräät ja viittaan nyt meihin. Meil on vieläkin samat jutut, kuunnellaan samaa musaa. Ja vannoin etten vanhempien kaltaiseksi menis muuttumaan. Suunnitelma oli etten tänne tulis juuttumaan, toteutus jäi puuttumaan. Meist on tullu juuri sellaisii, joille nuorempina naurettiin. Me takerrutaan menneisiin, niihin jäädään kiinni. Me ollaan dinosauruksii ja eilispäivän uutisii, vanhat pierut haihtumassa uusiin tuuliin. Ei uudempaa, ei parempaa. Me tarvitaan nostalgiaa, me halutaan nostalgiaa. Ei uudempaa, ei parempaa. Me tarvitaan nostalgiaa, me halutaan nostalgiaa.