Sinuun minä jään

Koivun huminaa

Kuulen, kun toukokuussa nurmella makaan

Jokaisen kevätlaulun osaan ulkoa

Ja yksin laulan kotiinpäin, kun kuljen

Milloin huomasin?

Sä tartuit käteen, jota tuskin ojensin

Ja pian toinen siinä vierellä makaa

Etsii sitä samaa pientä neliapilaa

Sen antaa lyhyt kesä

Sinuun minä jään

Me pilvien patsaita vain jäljennetään

Mutta ne muuttuu, katoaa niin nopeaa

Ja piirrustukset jäävät kesken

Niinkuin mekin ilmaan piirrytään

Sinuun minä jään

Sinuun minä jään

Kun kevätlauluja ei lauleta enää

Sitten kun kuivuneet on juhlaseppeleet

Pöydät on siivottu ja vieraat menneet

Koetan kiiruhtaa

Pilvien patsaat jälleen muuttaa muotoaan

On vielä hoitamatta monta asiaa

Mutta miksi en voi muistaa ainoatakaan

Sä teitkin maailmasta kauniimman elää

Nään taivaalla, kun putoo tähti pimeään

Jos mekin kerran täältä samoin kadotaan

Kuin tähdenlennot avaruuteen

Sinua en aio unohtaa

Sinuun minä jään

Sinuun minä jään